Sama, mutta eri. Johdammeko vastuullisuutta vai kestävyyttä?

Kestävyys-käsitteistön käyttöönottovuosi

Vuosi 2019 lähenee loppuaan ja moni tuntemani tutkija tarkastelee kulunutta vuotta oman tutkimusaiheensa näkökulmasta. Vuosi 2019 jää monien kaltaisteni yritysten ja yhteiskunnan välistä suhdetta tarkastelevien tutkijoiden mieleen vuotena, jolloin kestävyyspuhe viimeinkin vakiinnutti paikkansa yritysten juhlapuheiden ja toimitusjohtajien twiittien lisäksi myös konkreettisissa liiketoimissa, liikkeenjohdon tapahtumissa, ja yritysten aiempaa aktiivisemmassa osallistumisessa yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Vuoden aikana on keskusteltu kestävyydestä, valaistuttu vastuullisuudesta, esitetty etiikkaan liittyviä kysymyksiä ja muotoiltu moraalia uudelleen. Koko joukko myös muita lähi-käsitteitä on ollut käytössä yritysten kuvatessa toimia, joiden avulla ne pyrkivät ratkaisemaan liiketoimintaansa liittyviä yhteiskunnallisia ja ekologisia haasteita. Ratkaisuja haetaan yrityksissä käytännössä kahdella tapaa: toteuttamalla vastuullisuutta (responsibility) tai tavoittelemalla kestävyyttä (sustainability). Tutkijaminäni toteaa, että ratkaisuihin pääseminen edellyttää käsitteellistä selkeyttä.

Kestävyys ja vastuullisuus–saman kolikon kaksi puolta

Väitän, että sillä on merkitystä johdammeko yrityksissä vastuullisuutta vai kestävyyttä. Myös sillä on merkitystä, mitä nuo käsitteet tarkoittavat niitä käyttäville johtajille, työntekijöille ja muille sidosryhmille. Yritysten vastuullisuus ja kestävyys esiintyvät usein rinnakkaisina käsitteinä kuvatessamme liiketoiminnan ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Kuitenkin, nämä käsitteet ovat syntyneet kuvaamaan tätä suhdetta eri näkökulmista eivätkä sovellu johtamisessa, eivätkä tutkimuksessa, toistensa synonyymeiksi. Vastuullisuus-ajattelu kumpuaa normatiivisuudesta ja pureutuu yritysten amoraalisuuteen. ’Vastuu’ käsitteen tavoin se toteutuu suhteessa velvollisuuksiin. Kestävyyteen kietoutuva kieli sen sijaan nojaa systeemiajatteluun ja tarkastelee yritysten toimintaa eri systeemien, kuten ekosysteemin, yhteiskunnan, ja talouden kestävyyden ja jatkuvuuden kannalta (Bansal & Song 2017). On siis eri asia, johdammeko yritysten strategisia suuntia ja taktisia toimia velvollisuuden tunteesta käsin, vai halusta luoda jotakin kestävää.

Käsitteistä käytäntöön

Tutkijat rakastavat käsitteitä. Tutkijoille käsitteillä on aivan omanlaisensa merkitys, sillä tutkimuskentän kehitys riippuu paljolti käsitteellisestä täsmällisyydestä ja käsitteiden taustalla vallitsevista filosofisista oletuksista. Kuitenkin, mielestäni meidän kaikkien tulisi suhtautua käyttämiimme käsitteisiin suuremmalla intohimolla ja tarkkuudella, sillä huolellisesti määritellyt käsitteet toimivat selkeän ajattelun perustana. Käsitteiden avulla jäsennämme, toisinnamme tai muokkaamme sitä maailmaa, jossa elämme. ”Käsitteet rakentavat yhteiskuntaamme, kulttuuriamme ja sosiaalisia suhteitamme”, totesi viestinnän asiantuntija Elisa Heikura erään tapaamisemme päätteeksi. Elisan taitavaan käsitteelliseen ajatteluun voi muuten tutustua lisää täällä: https://elisaheikura.fi/.

Muutos käsitteissä voi kuvata muutosta myös ajattelutavassa ja sitä seuraavissa käytännön toimissa. Aiemmin ajateltiin, että yrityksen tehtävä on tehdä voittoa ja kantaa vastuu aiheuttamistaan haitallisista vaikutuksista. Näin myös (joiltakin osin) tehtiin ja tuloksena syntyi velvollisuuksien täyttämisestä tarkoituksensa saava yritysvastuuraportointi. Entäpä jos ratkaisun avaimet vaikuttavuuteen löytyvätkin ajattelutavan kääntämisestä päälaelleen: yrityksen tehtävä on tehdä voittoa ja luoda mahdollisimman kestäviä hyötyjä muulle maailmalle? Kannatan jälkimmäisen ajattelutavan juurruttamista uudelle vuosikymmennelle. Vuonna 2020 yritykset siirtävät huomionsa vastuusta vaikuttavuuteen ja velvollisuuksista kestävien liiketoimien luomiseen.

Nähdään siellä!